Alku jupinat

Kerron tässä hieman taustaa näin alkuun. Kero on nyt 2- vuotias paimensukuinen lapinkoira, jonka kävimme hakemassa kotiin Kontiolahden Jakokoskelta 2011 syksyllä. Kasvattajana toimi Arja Kiiskinen, joka nyttemmin toimii myös paimensukuisten Itä-Suomen aluekerhon vetäjänä. Asustan yhdessä mieheni ja koiramme kanssa Rantakylässä kerrostalo kaksiossa ja vastoin muiden odotuksia Kero on sopinut tänne vallanmainiosti.

Kero tuli meille pienen onnenkantamoisen kautta, kun edellinen varaaja ei ollutkaan häntä tullut hakemaan. Suunnilleen samoihin aikoihin minä huomasin netissä ilmoituksen tästä pienokaisesta tomera ilme naamallaan ja tiesin heti, että tämä se on minun ja mieheni etsimä pentu. Samana iltana pienen keskustelun jälkeen laitoin Arjalle sähköpostia ja soittelin perään, ennen kuin huomasimmekaan niin olimme jo matkalla pentua katsomaan ja kasvattajan kanssa juttelemaan. Viikkoa myöhemmin Kero (rek. Aatu) olikin jo tulossa kotiin. :) Oli siinä alkuun opettelua kun kyseessä oli molemmille ensimmäinen koira, vaikka aiempaa kokemusta kummallakin oli. Ensimmäisinä päivinä Kero osoittautui erittäin fiksuksi pojaksi, tuntui että poju imi kaikki opit päähänsä mitä ikinä koittikaan opettaa. Istuminen ja maahan meno opittiin jo suunnilleen ensimmäisien vuorokausien aikana ja se miten roskis tai pussi avataan, jotta saisi herkkuja... Kävimme yhdessä muiden P-K:n seudulle jääneiden pentujen kanssa pentukurssin, josta saimme hyödyllisiä vinkkejä koulutukseen.

Nyt melkein kaksi vuotta myöhemmin tuntuu, että joitain kohtia olisi voinut painottaa enemmän koulutuksessa, mutta siinäpä nyt korjaillaan niitä virheitä pidemmän kautta. Temppujen kirjo Kerolla on laaja, pyykit osaa koriin viedä ja WCn kannen laskea alas jos sellainen on joltain ylös jäänyt, namikin kuonolla pysyy jos niin vaaditaan.

Niin ja postin tietenkin!