torstai 22. elokuuta 2013

Tulehdusta ja muisteloa

Kero on viime aikoina nakuttanut takapäätään ja mahaansa normaalia enemmän, joten toissa iltana aloin katsomaan onko sillä jotain siellä. Huomasin ikävän näköisiä punaisia länttejä ja karstan tapaista ainetta turkkiin kuivuneena. Samalla huomasin mahasta finnin tapaisia näppylöitä. Päätin keskiviikkona soittaa eläinlääkäriin ja varata ajan tarkastukseen ja tänään nyt sit käytiin siellä tutkimuksissa. Kero oli normaaliin tapaan levoton ja kiinnostunut kaikista hajuista mitä ympärillä on, joten oli vaikeaa saada poju rauhoittumaan tutkimuspöydälle. Onneksi Kivuttomassa on osaava henkilökuntaja tämän kertainen lääkäri, Päivi Turunen, oli erittäin mukava. Kerosta otettiin neljästä eri paikasta ihonäytteet ja ne vietiin tutkittavaksi sillä aikaa kun käväisimme ulkosalla pojun kanssa rauhoittumassa vähäsen. Saimme selville että Kerolla on ihotulehdus ja hiiva-arvot koholla, joten saimme 2 viiko antibiootti kuurin ja desinfioivalla aineella tulee puhdistella vatsan seutua silloin tällöin. Oireiden tulisi alkaa häviämään jo viikonlopun aikana, jos kuitekin oireet ilmenee vielä kuurin jälkeenki niin joudutaan alkaa miettimään mahdollisia allergioita tai kilpirauhasen vajaatoimintaa (toivottavasti ei). 
Tämän asian tiimoilta aloin muistelemaan viime syksyä kun saimme lähteä keskellä yötä Kiihtelysvaaran suunnille päivystävän eläinlääkärin luo veriripulin takia. Silloin Kerolla oli vielä päivällä normi ripuli, mutta iltaa kohti aloimme huomaamaan sen olevan veren sekaista ja tutkin asiaa vähä netistä. Kun olin varma mistä on kyse ja Kerokin vaikutti nuupuneemmalta niin soitin nopeasti päivystykseen ja lähdimme Larin kanssa viemään pojua hoitoon. Klinikalla Kero osoittautui kumminkin vielä yllättävän pirteäksi kun jaksoi vielä seisoa/istua siinä pöydällä kun tippaa laitettiin kiinni. Pöydälläkään meinattu jaksaa paikoillaan maata. Lääkäri sanoi meille, että sillä viikolla on kuollut jo viisi koiraa veriripulin takia, tiputuksesta huolimatta. Oli siinä itkussa pidättelyä kun kuulee sellaisen asian ja katsoo omaa väsynyttä koiraansa. Kotii pääsimme lähtemään vielä pojun ollessa tiputuksessa ja valvoimme viiteen asti yöllä että kaikki olisi hyvin ja tipan voisi ottaa pois. Aamusta Kero vaikutti olevan jo oma itsensä ja ruokakin maistui antibioottien lisäksi. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti